1. because baby you're the ghost in my guitar, tugging all the strings inside my heart
25 DE JUNIO DE 2023 / SOMMERSOLVERV -MATKALLA
Mä suutelin Adriania vessajonossa tanssittavan biisin vaihtuessa reggae-versioon jostakin vanhemmasta kappaleesta. Adrian maistui tutulta ja turvalliselta, nikotiinipurkalta ja hieman siltä oluelta jonka se oli turhan kalliista baarista tilannut jokin aika sitten, ja musta tuntui että se oli mun tyhmistä päätöksistäni paras. Ainakin siihen saakka kunnes espanjalainen vetäytyi musta, piti kiinni käsivarsista ja haki mun katseesta sitä jotakin. Vastausta.
“Sulla on, tota”, Adrian laski katseensa hetkeksi mun huuliin ja puristi lujempaa, “mä haluaisin, sun pitää tietää että mä haluaisin, mut sä seurustelet.”
Mä halusin nauraa. Tottakai. Mä seurustelin. Mä en ollut kertonut Adrianille, tai kellekään.
“Se näkee toista.” Adrianin kulmat nousivat ylös, “Siis luvan kanssa, tietenkin. Me, se nyt on mitä on. The point is, se saa ja mä saan.”
“Sä, sä voit? Jos sä haluat”, Adrianin toinen käsi siirtyi mun vyötärölle ja puristi varmistavasti. Mä nyökkäsin, jatkaen, “Jos siis sä vaan-”
Se suuteli mua ja meidät ohitettiin vessajonossa. Sen kämmen asettui hellästi on poskelle, toisen käden peukalo silitti varoen mun vyötäröä ohuen kankaan läpi.
Mä en miettinyt mitään kun mä ehdotin hotellille siirtymistä. Mun pää oli täynnä Adriania kun mä suljin mun hotellihuoneen oven, otin kiinni sen kuluneenharmaan kauluspaidan pieluksesta ja painoin itseäni vasten. Koko maailma pysähtyi kun se varovasti avasi vetoketjun mun mekosta ja suuteli mun kaulaa, varoi käyttämästä hampaita.
Jälkeenpäin mä mietin. Kietoutuneena valkeaan peittoon mä nojasin sängyn päätyyn, annoin norjalaisen sitcomin pyöriä televisiosta ja kuuntelin suihkuveden valumista. Puhelin soi viisi kertaa ennenkuin Justus vastasi.
“Hej, mitäs sinne? Mä seurasin tuloksia sieltä sivulta jonka sä laitoit, ei ollut meidän vuosi näköjään. Amilalla meni hienosti!” Justuksen ääni rauhoitti mun mieltä turhankin paljon tilanteessa, jonka mä olin itse aiheuttanut.
“Amilahan oli liekeissä, mä en sitten taas. En mä tiedä, Toope varmaan aisti ettei mun pää ollut ihan mukana. Ja Esko”, mä huokaisin.
“Ens kesänä sitten uudestaan. Ehkä sulla on se uusi hevonenkin silloin, se mistä sä puhuit”, Justus koitti varovaisesti ja pieni hymy tanssi mun huulillani. Se yritti. Se ei tanssinut aiheen ympärillä. Siksi mä olin sille hevosaikeistani puhunutkin, se ei kokenut että olisi vielä liian aikaista.
“Niin, ehkä. Ahvenanmaalla olis ehkä yks, mä juttelin after partyillä yhden maahantuojan kanssa”, hymähdin itsekseni muistikuvalle, “olisit nähnyt mut yrittämässä käydä keskustelua ruotsiksi sen miehen kanssa, mä olisin tarvinnut sua.”
“No jos sä olet hevosen ymmärtänyt niin hyvinhän sulla on mennyt”, Justuksen nauru lämmitti mun mieltä ja yhtäkkiä mulle tuli kamala ikävä tuota.
“Mä olin Adrianin kanssa”, mä möläytin ennenkuin mä ehdin ajattelemaan asiaa. Mä tiesin että mä olisin jossakin vaiheessa kertonut, oltiinhan me sovittu että me ollaan rehellisiä (Justus olisi koska mä en ollut vielä päättänyt tutustua tähän uuteen puoleen meidän suhteesta). Mutta over the phone?
“Du hade sex med honom typa olit sen kanssa?”
“Si, jag hade sex med honom”, mä mutisin, jopa mä osasin sen verran ruotsia. Justus oli aina tykännyt että mä yritin.
“Mehän puhuttiin entisistä, Hennasta ja muista. Ja siitä ettet sä edes halunnut, you know”, suomenruotsalainen huokaisi ja mä kuulin kuinka tuo astui ulos asunnostaan, kutsui koiran perässään takapihalle.
“Niin me puhuttiin, ja en mä halunnutkaan. Mulla oli vaan niin yksinäinen olo tai jotain, ja se on aina ollut mun kanssa. Mä en tiedä mitä se edes tekee täällä mutta se oli siinä ja se halusi. Ja mä halusin”, mä tunsin pienen palan kohoavan mun kurkkuun, mutta Justuksen rauhallisen tasainen ääni piti mun maan pinnalla.
“Puhutaan huomenna, jooko? Mä en jaksa käydä tätä keskustelua over the lines ja sun pitää nukkua. Du kommer hem imorgon, meillä ei oo mikään kiire tän kanssa. Mä vaan, oisit soittanut.”
“Imorgon, si. Mä halusin soittaa. Mä halusin. Ja sitten mä halusinkin jotain muutakin.”
“Sano terveisiä Aatulle, koita nukkua. Pyydä sitä, pyydä sitä jäämään. Mä tiedän miten sä oot nyt, mä kuulen.”
“Mä rakastan sua, rakastan”, oli ainut mitä mä sain ulos suustani. Mun rintaa painoi se kuinka Justus jaksoi huolehtia ja tiesi mut.
“Jag vet, älskling, jag vet. Kaikki tulee menemään ihan hyvin.”
Mä halusin pyytää Justusta sanomaan että se rakastaa mua vielä, mun tarvitsi kuulla se. Mutta mun ei tarvinnut kysyä koska se luki mun ajatuksia ja päätti meidän puhelun kuten se aina teki. “Jag älskar dig, just know it.” Kun Adrian veti mut tiukasti itseään vasten kun me koitettiin nukkua Norjan valoisassa kesäyössä, mä puristin silmät kiinni ja toivoin että mä lepäisin vasten Justusta.
