Stall Hallnäs

02/04/2024, day 2 of 30 days of prompts, "snowmelt" #1

"I had no idea what to do with it, to be honest, but the teacher liked it so", vaaleahiuksinen nuori kohauttaa olkapäitään vieressä kulkevalle ystävälleen samalla kun parivaljakko astuu ulos tallista. Maa on märkä, Mimmin pukemat kumikengät tulivat todella tarpeeseen lumen sulaessa ja kevään viimein tullessa. 

"We had this teacher last fall on one of my courses that gave the most confusing instructions and then got mad when literally none of us understood- you gotta be kidding me! Timmy!" Märtan puhe katkeaa kesken, kun naiset saapuvat parhaimman maalipintansa menettäneelle aidalle. Timmy, suurikokoinen ruunikko, on hampaistaan kiinni pienemmän ponin, Olafin loimessa - komea reikä on jo koristamassa kirkkaanpinkkiä vaatetta, jonka joku hoitajista osti voikolle ponille joululahjaksi kaksi vuotta sitten. Tai viime vuonna. Kuka näitä muistaa. 

"And where the fuck is your rug, babyboy? I swear to upper powers if this doesn't end.." Mimmi toteaa enimmäkseen itselleen pujotellessaan sisälle tarhaan. Kun tytöt ovat päässeet aitaukseen, loppuu hevosten leikki kuin salaman iskusta: Timmy vetää päänsä kauemmas, Olaf peruuttaa muutaman askeleen puoliverisestä. Ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun pojat on saatu samasta puuhasta kiinni. Mimmi on varma että ne tajuavat. Parempi lopettaa, nuo eukot saapuvat savut korvista sauhuten lähemmäs. 

Loska upottaa, Timmy seuraa turpa suurinpiirtein olkapäällä ja taivaskin tiputtaa jonkinlaista märkää lunta Femlingin päälle, kun tuo tahkoo eteenpäin suurikokoisessa aitauksessa. Menee vähintään viisitoista minuuttia, että ruunikon hevosen loimi löytyy - toisesta päästä ulkoilualuetta, pahimmassa kuopassa sulaa lunta. Vettä tiputtavana Mimmi raahaa sekä sen että hevosen sisälle talliin, jättää rätin karsinan eteen lattialle ja kääntää narun kanssa pelleilevän eläimen karsinaan. Huomiselle pitää vielä katsoa uusi loimi karsinan oveen puettavaksi, Mimmille tulisi taas kerran kiire. Thomas joutuisi odottamaan häntä ja Märtaa, kuten aina. 

"Have you thought about Sjöholma's competition yet, by the way? Anski kind of hinted he would like you and Timmy to come with us." Mimmi säpsähtää Timmyn jalkojen juuresta, missä tämä on pukenut suojia ruunikolle - on tiistai, mikä tarkoittaa estetuntia, mikä taas tarkoittaa sataprosenttista suojausta jalkoihin. Märta nojaa oven pieleen toppatakki niskassaan, puhelinta käsissään pyöritellen. Olaf ei mene tunnille, joten aasialaistaustainen nuori on valmiina tuplasti Mimmiä aiemmin. "Also, did you texted Thomas already or should I do it?"

"Could you write to the board that the rug is drying, please? And text Thomas, say that we'll run late. Just a little bit though, men bara lite. I might even say yes to Sjöholma but I can't think about it right now", Femling pyytää ystävältään samalla kun tämä kiertää toiselle puolelle ruunaa, kyykistyy etujalan viereen ja alkaa liu'uttaa vielä melko naarmutonta suojaa paikalleen. Mimmi oli itse ostanut uudet jännesuojat puoliveriselle muutama kuukausi sitten - aina välillä hän salaa toivoo, että ratsastuskoulun tunneilla ei käytettäisi hänen Timmylle ostamia varusteita. Sitten hän tulee järkiinsä ja totaa olevansa pikkumainen, eiväthän ratsastuskouluoppilaat mitään tuholaisia ole (vaikka hän salaa hymähteleekin joidenkin oppilaiden naamoille, kun he saavat kuulla että hänellä on erityinen sopimus Nikolan, puoliverisen omistajan kanssa). 

Timmyn tämänpäiväinen ratsastaja ei ehdi saapua paikalle ennen kuin Mimmi on jo hakemassa tavaroitaan; ponitallin lämpiössä tuoksuu pulla ja kahvi, ja 21-vuotiaan tekisi mieli jäädä jo hieman kuluneelle sohvalle vain tappamaan aikaa. Hengailemaan. Kun vaihtoehtona on opiskelut, kissan raapimat tyynyt näyttävät niin kutsuvilta kuin ne voivat vain olla - tallikissa sylissä kruunaisi Anskin tekemän korvapuustin ja pannussa painuneen kahvin, paikallisradion säätiedotteen ja ikihitit. Yliopisto ei kuitenkaan valmista itse opiskelijoitaan, ja huokaisten Femling vetääkin mustan toppatakin päälleen, kietoo kaulahuivin kaulaansa ja heittää lempibändinsä logolla varustetun kangaskassin olalle. Märta odottaa, Thomaskin myöhemmin. 

Se on vain ikävää, nuori toteaa itselleen, vannoo itselleen.