Jörpin hoitopäiväkirja

“It doesn’t have ears.”

Anthony tuijotti käytävällä seisovaa hevosta, hyvin pientä sellaista verrattuna niihin joita Harriseilla oli yläpihalla. Ana-Maja oli käynyt ostoksilla, ihan pohjoisessa asti, ja englantilaisen oli aivan pakko tulla katsomaan mitä nainen oli hankkinut. Tämä ei ollut se mitä Harris oli kuvitellut.

“Yes she does, they’re just hiding”, Ana-Maja huokaisi Aabelin viereisestä karsinasta, jossa nainen viritti heinäverkkoa. Entinen omistaja oli kyllä kertonut tamman olleen hyvin tuloksin vapaalla heinällä, mutta Suo laittaisi ainakin alkuun verkon.

“Where? What is this anyways, some crisis purchase or something? I thought you wanted a warmblood. Something smooth and I don’t know, Karma type of horse.”

“I’m not having any type of crisis, thank you for accusation. I never said I, well want another horse, but especially that I need to get new Karma. Jörp is just fine, I’m smelling good times for us.”

“That name also, that’s not made to fit into mouth”, Anthony oli lähestynyt hevosta ja tarjosi sille kämmentä haisteltavaksi. Mies näytti mittailevan ponikokoista eläintä aivan yhtä paljon kuin eläin miestä.

“It’s just you and your British mouth that can’t handle it”, ruotsalainen mulkaisi ratsastushousuihin ja neuleeseen pukeutunutta miestä, “don’t you have anywhere else to be? Those smooth warmbloods to ride, perhaps?”

“I actually had something to ask, believe or not. I had to talk about the date of the fall thingie, and will you also be kind enough and forward it to Sierra?”

Ana-Maja irrotti käytäväketjun ruunikon, luimuilevan Jörpin päitsistä ja katsoi Harrisia kulmiaan kohottaen, “No Anthony.”

“C’mon, she was pretty and seemed like something we need around”, Anthony ilme oli lähes kärsivä ja Suo saattoi vain puistella päätään. Huokaus tuon ison miehen kanssa.

“Exactly. So you don’t go around and invite her to our things, I do, if I want her here. She seemed so nice so you better not touch her, I swear Anthony”, Ana-Maja sai islanninhevosen irti käytävältä ja punaisista päitsistä ohjaten talutti tuon juuri valmistuneeseen karsinaan. Purut pöllysivät tamman jaloissa kun se pyörähti ympäri, laskien sitten kaulansa haistelemaan heinien varalta. Vasta jälkikäteen se tajusi, että seinällä roikkui verkko.

“I didn’t plan anything! I promise. But you seem to think you want her too”, Anthony tuntui olevan tosissaan, mutta otappa tuosta sitten selvää.

“So maybe I do want her here, I just sense she needs this. But not in the way you sneak around behind my back and get her”, karsinan ovi sulkeutui Ana-Majan toimesta ja tämä siirtyi katsomaan Anthonya silmiin.

“I promise, I get to know her just as much as I have to”, Anthony nosti kätensä ilmaan luovuttamisen merkiksi, katsoi tummilla silmillään anelevasti.

“Thank you. And now go, I think about inviting her”, ruotsalainen nainen mutisi ja käänsi selkänsä britille, suunnaten kohti varustehuonetta. Jörpin mukana oli tullut muutamia varusteita ja ne tulisi vielä laittaa paikoilleen. Ennen sitä kuitenkin, kun hän kuuli Anthonyn poistuvan, nainen kaivoi puhelimen taskustaan ja etsi huokaisten Jasminan numeron. Anthony oli näyttänyt säälittävältä, Ana-Maja ei mahtanut mitään sille että tuo tunsi sääliä tätä kohtaan. Kyllähän hän tiesi ettei Harris tekisi mitään pahaa, Mutta hän ei myöskään saisi pilata mitään. Jasminan puolison sisar oli aidosti vaikuttanut piristyvän Karman seurassa, tuntui siltä että tuo voisi tarvita hevosia. Ana-Maja oli käynyt läpi sen mitä tuli oman sielunhevosensa menetyksen jälkeen. Anthony ei saisi häätää Sierraa pois ennenkuin mitään oli edes alkanut.