004. i don't wanna kill my time with somebody else, dancing in the dark til the sun comes
if i invite you | 07. tammikuuta, 2023 | TW: HINTING OF SEXUAL CONTENT
KELLO 20.00Sofia ajoi sen punaisen Mazdan parkkiin läheiselle hiekkakentälle ja koitti korkokengissään selvitä hiekoitetulle jalkakäytävälle. Liisi ja Amanda kulkivat mun edellä ja juttelivat innokkaasti Helteelle, joka oli tarrannut Leoa käsivarresta. Leo vilkaisi karvaisen olkansa (sillä oli karvainen takki, okei?) ylitse ja hymyili mulle (ja Sofialle), ja mä halusin sulaa. Muutama juoma pohjalla mä aloin näkemään Leon kaksi kertaa sinä minä mä sitä pidin jo selvinpäin, mikä sisälsi sen että mä näin tuon erittäin komeana. Hyvännäköisenä. Jopa kauniina. Tästä illasta tulisi hankala.
"Miksi sä odotat että se tekee aloitteen? Mene itse ja iske kiinni, kyllä se jonkinlaista vetoa sua kohtaan tuntee yhä", Sofia mun vieressäni puhalsi tupakan savua kasvoilleni ja nyrpistäen nenääni mä vastasin:
"Koska musta olisi kiva jos se tuntisi jonkinlaista vetoa muhun myös muulloin kuin tänä iltana. Ja muunlaista kuin sitä että hypätään lakanoihin ja pyöritään siellä ja muistellaan lämmöllä. Am I pathetic?"
KELLO 21.30
Jos Leo koki edes jonkinlaista vetoa mua kohtaan, mä olisin ajatellut että viimeistään kun se olisi saanut muutaman drinkin alas kurkustaan, se toisi sitä jotenkin esille. Mutta mä olin lähtenyt käymään tupakalla ja sinä aikana se oli erkaantunut meidän porukasta, löytänyt tiensä tanssilattialle ja antoi pienikokoisen miehen tanssia itseään vasten kuin mitäkin. Enkä mä oikeastaan syytellyt sitä koska mä olin kutsunut sen mukaan pitämään hauskaa ja se vain piti hauskaa, mikä mä olin siihen kukaan mitään sanomaan - me oltiin kavereita, ainakin se oli paras sana kuvaamaan tätä mitä lie mitä me tehtiinkään. Oltiin, flirttailtiin ja mä haikailin meidän perään. Niiden tunteiden, mitä mä en koskaan voinut unohtaa vaikka Leo olikin lähtenyt.
Mikään, mikä oikeutti Leon tanssimaan, ei kuitenkaan estänyt mua olemasta mustasukkainen ja mua ärsytti: mä en ollut tällainen normaalisti, tuntenut näin, jonka lisäksi mä en ollut Leon käsissä vaan lämmittämässä olutta lasipullossa seinän vieressä.
“Menisit mukaan jos noin paljon ketuttaa”, mä säpsähdin kuullessani Helteen äänen viereltäni. “Mä kyllä nään että haluat tuhota Svenin”, se jatkoi ja kun mä koitin pistää hanttiin, koska enhän mä nyt mitään sellaista, Helle pisti hanakasti vastaan eikä ottanut mun valheita vastaan.
“Mikä nimi Sven edes on? Sven, Sven, what?”, nyrpistin nenääni ja Helle nauroi.
“Ei sovi suuhun ei, Mateo menisi paremmin, vai?” mun ei tarvinnut katsoa Helteeseen päin kuullakseni että se virnisti.
“Mitä sä edes tiedät? Mistään.”
“Mä tiedän että sä olet tuijottanut mun serkkua siitä saakka kun sä bongasit sen tanssimassa. Ja että jossain vaiheessa susta tuli pienen äkäisen kissanpennun näköinen, sellainen joka voisi olla juuri nyt teroittamassa kynsiään puolustaakseen ruokaansa.”
“Weirdly specific”, mä totesin kulmaani nostaen ja vilkaisin tölkistä juomaansa hörppivää nuorta.
“Liikaa Twitteriä ja fan fictionia. Sä et kuitenkaan kieltänyt mitään.”
"Well, damn, I don't know man", mä tuskailin enkä oikeastaan osannut edes sanoa mitään muuta.
"Mä en tiedä mikä tämä juttu teidän välillä on, varsinkin kun te pelaatte sitä näköjään molemmat yksinään. Ehkä, Leokin pelaa sitä, sä et oo yksin sen kanssa, mä uskoisin. Mä tietäisin. Mä oon nähnyt sen."
"Sä literally oot nähnyt meidät samassa paikassa kerran viiden minuutin ajan ennen tätä iltaa?"
"Exactly."
KELLO 22.13
Sanotaanko, että mun kasvoille oli noussut hymy heti kun mä näin Leon lähestyvän meitä. Sen otsa kiilsi hieman hiestä ja mä pidin ajatukseni pelkästään siinä, että se oli tulossa meidän luokse. Me oltiin Sofian kanssa sulauduttu hyvin serkusten porukkaan ja tuo kävi kiihkeitä keskusteluita käsillään huitoen, ja mä hymyilin itsekseni, myös sille.
“Where did you leave your boy?” mä koitin olla kuulostamatta katkeralta, kun Leo pujahti mun viereeni, painautuen kiinni kylkeen. Niin ihanasti ja hirveästi vähän turhankin kiinni.
“But you’re right here, aren't you”, Leo totesi hymyillen, ja mä näin silmäkulmallani kuinka Helle kohotti mulle kulmiaan, kuin todeten *‘mitä mä sanoin’. Samalla kun punahiuksinen nuori kiersi sormensa mun punaisen kertakäyttömukin ympärille ja otti oikeuden juoda mun juomaani, mä koitin ilmeettömästi ilmeillä lyhyelle nuorelle takaisin, sanoa että *‘that doesn’t prove anything’.
“Hey, don’t drink all of it. And no I meant the one from the dance floor? You two got along pretty well, at least it looked like that”, kurotin ottamaan mun kuppia Leon kädestä mutta typerästi typerää hymyään hymyillen tuo ojensi kättään kauemmaksi musta. Koitin kuulostaa neutraalilta, ei mitään tunteita, varsinkaan negatiivisia, havaittavissa.
“Oh that dude, I don’t know who he was, he was cute but I don’t know. You are here, so? Wanna go and get a new drink?” mä en halunnut tuoda esille kuinka mun oli ärsyttävän hankala näin päihtyneenä(kin) pyyhkäistä Sven ja he was cute maton alle (pitikö mun olla näin pitty, me ei oltu mitään Leon kanssa ja mä olin vain tyhmän mustasukkainen), joten mä nyökkäsin hymyillen ja seurasin Leoa keittiöön. Joten mä kaadoin meille muutamat shotit, nauroin kun kirkasta valui sen leukaa pitkin ja pidin itseni kurissa enkä ojentanut sipaisemaan märkää ihoa sormellani. Mä en tehnyt aloitetta, olin typerä enkä uskaltanut, joten mä katsoin kuinka Leo nauroi ja koitin piilottaa kaikki ne tunteet, jotka positiivisesti koittivat peitota alleen mustasukkaisuuden. Ne, jotka heräsivät kun Leo sanoi *you are here, so?' ja kuinka mä sanoin 'your boy' Leo sanoi 'you'.
KELLO 23.26
Mulla oli ongelma. Mä en kyennyt olla tuijottamatta Leoa. Se suki typerän kiharaa tukkaansa ja suoristeli paitaansa, veti raidallisia hihoja kämmentensä yli ja hymyili typerää hymyään. Kuunteli Sofian juttua autoista (tbh mä olin kadottanut jutun punaisen langan heti sen alettua) kiinnostuneena, intensiivisesti keskittyen. Se kuinka mä olin päättänyt kovasti olla ajattelematta Leoa muuten kuin ajatuksin, jotka sopisivat myös lasten korville, oli pikkuhiljaa hälvenemässä sitä mukaa kun mä jatkoin sen katsomista. Kun tuo tarjosi suoran esteettömän näkymän kaulaansa ja mä muistin kohdan johon mä olin purrut jälkiä, suudellut hikeä, painanut suukkoja ennen unia. Mun oli tosi vaikea hallita mun mieltä. Olla miettimättä kuinka mä halusin maistaa veriappelsiinilimun Leon huulilla, haistaa sen iänikuisen Bossin hajuveden pulssikohdissa, tuntea lämpimän ihon kylmää ilmaa vasten sen paidan alla. Nähdä miltä Leo näyttäisi mun uudessa asunnossa, mun Ikean lakanoissa. Harjaamassa hampaita mun likaisen peilin edessä ennen nukkumaanmenoa hiukset sotkuisina, mun tummanpunainen Vansin t-paita päällä.
“Ootko sä okei? Mateo?” mä irrotin katseeni säpsähtäen Leosta kun Helle tökkäsi mua kylkeen.
"Joo, joo, tottakai", mä puistelin päätä häivyttääkseni edes osan mun ajatuksista.
"Sä teet sitä taas", nuori nainen mun vieressä hymyili. "Tuijotat Leoa. Et ilmeisesti tehnyt mitään minkään suhteen?"
"No en, en mä ole jotenkin uskaltanut. Sä et tiedä tästä mitään muutenkaan, etkä siis sitäkään että me törmäiltiin sen kanssa Nevannossa, ja kaikki oli niin kivaa. Ja musta tuntui että meillä oli kinda mutual feelings about each other mutta sanaton sopimus siitä että me ei koskaan puhuttais mistään tai sanottais mitään tai oltais mitään koska Leo aina lähti. Mut musta tuntuu että me molemmat tiedettin." Ja mun ei tosiaankaan pitäis avata suutani koska musta tuntui, että meillä oli sanaton sopimus siitäkin, ettei me kerrottaisi kellekkään meidän Nevanto-jutusta.
"Sä! Sä mokoma! Mä ajattelinkin että teidän välillä oli jotain outoa silloin mummolla, mutta nythän mä sen tiedän. Sä olet se merkkaaja, hemmetti sä niin olet se, etkö olekin?" Helle paiskasi mua käsivarteen ja äänettömästi ulvahtaen mä otin kiinni mun kädestä.
"Merkkaaja?"
"Sä et halunnut että Leo on kenenkään kanssa, mä aina sanoin Leolle että se joku ei tahdo että se näkee muita koska se sporttasi kokoajan sitä fritsua. Sä ylläpidit sitä jälkeä!”
"Joo joo, okei, that was me, mutta ei se nyt liity mitenkään tähän", mä katsoin kysyvästi Hellettä, jonka huulilla tanssi huvittunut virne.
"No but it does actually, koska Leoa ei haitannut edes ettei se voinut nähdä ketään. Se oli aivan kuin se ei olisi edes halunnut, I swear to god se joskus totesikin niin humalassa mulle. Että siitä oli kiva että tämä joku piti huolen siitä ettei se voinut nähdä ketään mutta, koska Leo itse ei halunnut sitä ja sitä miellytti että se toinen halusi pitää hänet itsellään."
Ja mä seisoin typeränä siinä, katsoen sivusilmällä punahiuksista miestä joka nauroi mun parhaan kaverini kanssa (varmaan niille autoille).
"Miksei se sitten tee mitään? Mä olen odottanut koko illan", mä huokaisin ja painoin otsani vasten Helteen päätä - mikä oli sinäänsä jo suoritus koska toinen oli aika pienikokoinen muhun verrattuna.
"No en minä tiedä, helpottaisi jos sä kysyisit siltä."
"Mä tarvitsen tupakan, too much everything new", mä mutisin, katsoin viimeisen kerran Leoa ja puistelin päätäni kääntyessäni. Mä huokaisin lähtiessäni ja jos olisin katsonut taakseni, mä olisin huomannut että Leo kyllä huomasi mun lähtevän.
KELLO 23.53
-15 astetta pakkasta tuntui juuri siltä miltä se kuulostikin, ja mä en kärsinyt kärvistellä ulkona kauemmin kuin mun oli pakko. Sofian kaverit olivat piirittäneet mut talon edessä, joten kun mä astuin takaisin sisälle mun näpit olivat jäässä ja varpaat irtoamassa (invest in winter boots, Mateo t. äiti). Riisuin mun takin vastahakoisesti pienessä makuuhuoneessa, jätin sen lepäämään nojatuolin selkänojalle ja tarkistin puhelimen olevan farkkujen takataskussa. Astuessani ulos huoneesta mä tunsin käden mun selässä, joka mun jalkoihini kompastellessa tuuppasi mua eteenpäin, ‘sori mä meen tästä nyt, Jossu oota!'. Tunsin törmääväni johonkin ja hyvin äkkiä mä tunsin että se jokin oli ihminen. Hätkähtäen lämmintä kehoa mun rintaani vasten vetäydyin hieman, nostaen katseeni automaattisesti kehon kasvoihin. Mä olin jo avaamassa suutani ja astumassa kauemmaksi kun mä rekisteröin kasvot mun edessäni. Leo. Leo, joka oli vasten mua pitkästä aikaa, todella lähellä pitkästä aikaa. Jouduin nielaisemaan miehen katsoessa mua silmiin, huulille hiljalleen nousevan hymyn kanssa.
“Oh, well, hi”, mä koitin ottaa mun käsiä, joilla olin ottanut vastaan kun mua oli tönäisty, Leon rintakehältä, onnistumatta.
“Hi”, mä tunsin kuinka Leo otti toisella kädellä kiinni mun vyötäröltä, “missed you, where did you go?”
“Just had to have a cig, here again now. Are you having fun?” mun sisällä kymmenen eri pientä ääntä huusi Leon ‘missed you’lle ja sille että se otti musta kiinni, ja mä koitin parhaani mukaan ignoorata niitä.
“Yeah, not gonna drink anymore though, it was enough blood orange bunch for one day I think”, Leo naurahti ja mä hymyilin vastauksena. Mä kuulin toisen äänestä että tuo oli humalassa, mutta käytöksen perusteella me oltiin paremmalla puolella, joka ei sotkeutunut sanoissa, saanut villejä ideoita tai huudellut tyhmiä.
“Good, good, that’s the most imporant. That you’re having fun, I mean. Would probably make you think twice before accepting my invitation next time if you were having a bummer time tonight, wouldn’t it?” mun toinen etusormi oli (ilman mun lupaani) alkanut hivelemään allaan olevaa kohtaa Leon rintakehällä, ja mä toivoin tuntevan tuon sykkeen. Löikö senkin sydän yhtä kovaa kuin mun koska me oltiin näin lähekkäin?
“I doupt th-”, meidän ohitse kulki porukkaa koska me seisottiin keskellä käytävää, ja Leo siirsi meidät molemmat vasten seinää, “that, I would follow you anyways.”
“Oh you wouldn’t”, mä naurahdin ja käännyin niin että mä nojasin selkä vasten seinää.
“Yeah, test me.”
“Space.”
“I have always wanted to go.”
“Really? Sorry but I would never go even if I could. Bottom of the ocean with a thousand sharks?”
“It would be an exciting trip, something to tell to kids.”
I’m pretty sure that you wouldn’t make it out in that condition that you would have life ahead with kids.”
KELLO 00.17
"I'm not like that drunk, like I feel the buzz and have the braveness and confidence and shit, but I would need definitely drinks to get drunk drunk. And I would still come with you", Leo nauroi mulle, katsoen mua intensiivisesti silmiin. Mun poski oli vasten seinän maalipintaa ja mä annoin itselleni luvan nauttia mun edessä, tai vieressä koska Leo seisoi mun vieressäni, olevasta näystä. Mun pää alkoi olemaan sekaisin kaikesta, ja mun ajatukseni heittelivät: siinä missä mä pyöritin Helteen sanoja päässäni, mä myös annoin mun omien, ei niin family friendly -ajatusten juosta ympyrää mun sisässä. Mikään tästä kombosta ei tehnyt mulle hyvää, koska se vähäinen tilkka alkoholia mussa alkoi tehdä musta kärsimättömän. Haluavan. Tarvitsevan.
"So, what if, would you follow if I'd invite you", mä purin hellästi huultani enkä mä edes tajunnut sen olevan mikään flirttiyritys, "to come closer, here?"
"Yeah, I would. I would, for sure", Leo virnisti mulle lempeästi ja mä koitin pitää itseni kurissa.
“I do. Invite, I mean. I invite”, Leon silmissä oli tuttu pilke kun se koitti lukea mua ja mun kysymystä. “Would you? Then? Please, Leo.” Leon ei tarvinnut kuin kääntyä mun vieressä, irrottaa selkä seinästä ja mä tunsin kuinka sen rintakehä painautui mun käsivartta vasten. Vaikka mun olkapäätä peitti paksu kangas, iho siitä paloi kun mä tunsin toisen asettavan leukansa sitä vasten.
"What do you need, pumpkin?" mä tunsin kuinka mun iho nousi kananlihalle Leon sanojen puhaltaessa lämmintä ilmaa mun kaulalle.
"Can you want me now? Give me the same attention you gave to Sven, because fuck, I waited for you to do something, like, I don’t even know what? Isn’t that sad, I just wanted you and your attention and wanted you to do, just, something, and you didn’t and isn’t it pathetic that I put the weight on you? I invited you and I thought both of us got the memo of me inviting you with me only, not as a group, and I just ignored the fact that I wanted you to want me and the result for it would have been me doing something for it. Just, can you, like, want me now?” musta tuntui että voisin pitää turpani kiinni loppuillan koska I felt so vulnerable and naked. En mä puhunut mun tunteistani ja nyt mä vain kaadoin kaiken ulos.
“I’d love to ask who the fuck is Sven but that’s probably not the point here, is it?” mä naurahdin ja tunsin kuinka Leon pää heilui mun kohoavan olan mukana, ja kuinka tuo nosti toisen kätensä mun vatsalle.
“I’m just saying, you’re here and I’m here and we are away from girls so can you want me for a moment? Then you can go and do what you want but I think I have done my part by scrambling like this, being all embarrassing and stuff, an-” Leo keskeytti mut painamalla suukon mun olkaa vasten ja mä jähmetyin. Voi olla että mun kyky hengittääkin jähmettyi, mikä jo itsessään oli naurettavaa, mutta että mä jähmetyin niin pienestä eleestä? Aivan järjetöntä.
“You are cute when you scramble like that”, Leo aloitti ja silitti hellästi mun vatsaa peukalollaan, “I have been wanted to want you, so badly pumpkin.”
“Then why haven’t you?” mä nostin käteni ja otin kiinni Leon siitä käsivarresta, jonka kämmen oli mussa kiinni.
“I danced with that dude, Sven or whotever, because I didn’t want to throw myself at you. I stopped myself by finding him, or actually he came to me and asked me to dance and you had left so I saw my time came.”
“You should have done that though, I fucking prayed for you to give me a little attention.”
“Look at you being all whiny”, mä tunsin kuinka Leo virnisti ja mun poskia kuumotti.
“Stooopp, we were talking, seriously”, mä inahdin ja sain tökkäyksen etusormella poskipäähäni.
“Cute”, punahiuksinen nuori mutisi mun olkaani vasten, “cute, who made it look like he didn’t want me to get close. Hell, I was tipsy but still scared when I came to you and got your drink.”
Mä olin alka varma että me molemmat kuultiin mun nielaisevan ja mun sormet puristivat Leon raidallista paidanhihaa lujempaa.
“I didn’t want to seem desperate.”
“So you waited for me to be desperate?” mä tunsin kuinka Leo naurahti ja mua hymyilytti itseänikin.
“Maybe not desperate but as I said, as bad as it sounds, yeah. I waited you.”
“Well I’m here now and since we got all of this out of the way”, mä varmasti hyvin näkyvästi värähdin tuntiessani Leon painavan suukon aivan mun korvan tuntumaan, “I want you to know that for you I can be a little desperate.” Leo nosti hitaasti kätensä mun vatsalta mun kaulalle, “You deserve the attention, pumpkin. People being desperate to be near you”, tällä kerralla mä tunsin Leon huulet vasten mun kaulaa ja saatoin vain kuvitella (jos mun päässä siis olisi kulkenut ajatuksia) miten hankala toisen asento oli. Mä hain sokkona Leon toisen käden ja tartuin hellästi sormenpäistä kiinni, Leon lopulta lomittaessa sormensa mun omieni kanssa rennosti.
“Such a sweet talker, trying to get my knees weak?” mä naurahdin koittaen kuulostaa rennolta - olin aika varma, ettei se toiminut, mutta toinen ei kilttinä sanonut mitään.
“Trying to sweet talk you to forgive that I didn’t, how did you put it, do anything?”
“You don’t have to apologize. It was stupid, it is stupid, I was stupid.”
“Maybe we both were then”, Leo hymähti ja siveli mun kaulan ihoa sormellaan. Mä käänsin viimein koko kehoni niin että mä seisoin Leon edessä ja etsin tuon katseen silmilläni, huokaisten syvään. Ehkä me molemmat tosiaankin oltiin oltu hieman typeriä.
“Look at us, we were so bold and cool when we first met. Now we are just like this”, mä naurahdin, haluten koskea Leon silmäkulmiin muodostuneita ryppyjä kun tuo virnisti mulle.
“What do you mean, I am cool and bold?”
“You just agreed to be stupid with same reasons I was stupid and that definitely doesn’t make you cool”, vapaalla kädelläni mä tökkäsin Leoa kevyesti rintaan ja tuo nappasi mun ranteesta kiinni ennenkuin mä ehdin vetää kättäni pois.
“Well at least Sven seemed to think I am cool and bold, so suck it.”
“And here I was thinking how I’m gonna save you so you won’t have to go home with your cousin but I’m really rethinking”, mä irvistin Leolle, jonka ilmeestä huomasi että se yllättyi mun sanoista. Mä itsekkin yllätyin, ei siinä.
“You were really that mad to me you started to hate a poor guy? Were you jealous, Mateo Monterrosa?” Leo kiusoitteli ja mä tunsin sekä huomasin tuon sulkevan meidän välillä olevaa tilaa painautumalla lähemmäksi.
“I definitely wasn’t jealous! Seriously!”
“It’s hard to believe when you get that defensive”, Leo virnisti ja irroitti otteensa mun ranteesta, nostaen sormensa lepäämään vasten mun poskea. Hävettävän paljon mun teki mieli vain painautua kosketusta vasten.
“I’m not defensive, you just picked *that man instead of me”, mä mutisin.
“That’s interesting since we went through my reasons already. You still bring up how he wasn’t good enough or something. Better than you, maybe?”
“Okay, that’s enough. Stop accusing me of things that aren’t true.”
“Why so serious, pumpkin? I try to give you attention and you’re still not happy.”
“I’m happy. And all. Just, shh about him”, mä kohotin toista kulmakarvaani kysyvästi.
“Okay okay, moving on. To the point where you wanted me to do something, I think those were your exact words”, Leo painoi lopulta otsansa mun omaani vasten ja mä tunsin kuinka mun sydämensyke nousi ihan vain lähellä olosta, “you have me now. What you want? What do you need, pumpkin?”
“Kiss me”, nielaisten mä kakaisin ulos, nostaen käteni Leon kaulalle.
“I would be glad to do that. You don’t know how much I just wanted to kiss you back at Velmula, god”, Leo hengitti syvään ja sulki silmänsä.
“So do it”, mä tunsin Leon hengityksen mun märillä huulillani, “Leo”, mä puristin hellästi nuoren sormia omissani, “please.”
“Does this desperation and whining mean we are having a sleepover after all?”
“If you get that a sleepover means you just parking yourself onto my sofa, nothing else.”
“I was thinking more of your bedroom floor but the couch goes as well.”
“You really shouldn’t sleep on my floor, it's pretty dirty”, mä hymähdin, “no, but for real?”
“I know, pumpkin. I thought that too”, Leo siveli mun poskea peukalollaan ja jos totta puhutaan, mä kyllä olin tiennyt jo aiemmin että Leo suostuisi mihin vain. Jos mä vain pyytäisin. Mutta se että Leo oli ollut tietämättään samalla sivulla mun kanssa? Well, damn. Ehkä se oli se tieto ja ymmärrys, ettei Leo ehkä kaivannutkaan vain viihdettä musta tänä iltana eikä vain se takia lämmitellyt mua, ajoivat mut reunan yli. Vein Leolta sen ainoan tehtävän jota mä siltä pyysin, ja suutelin tuota. Mä tiesin, että se maistui epätoivolta, mutta mä toivoin että Leo tiesi sen maistuvan siltä siksi, että hemmetti soikoon tuo sai mun rintakehäni lämpenemään.
Leo maistui veriappelsiinilta, halvalta viinalta ja purkalta. Ja joltakin niin tutulta että mä meinasin haljeta. Mun sormet puristivat lujemmin tuon kädestä ja mun toinen käsi oli löytänyt tiensä Leon niskaan, sormet leikitellen tuon hiuksilla. Leo piti kiinni mun kasvoista ja mä halusin uskoa että mä tunsin oikein kun musta tuntui, että tuo suuteli mua aivan yhtä epätoivoisesti. Hyvällä epätoivolla, sellaisella joka nyt purkautui kasaannuttuaan aikansa ja muhittuaan liian kauan. Siitä hetkestä kun me tultiin tänne. Siitä hetkestä kun mä lähdin Liisin luota ja kun Leo sanoi ettei se olisi lähdössä tällä kertaa. Siitä hetkestä kun mä näin Leon tallissa joulupäivänä. Siitä saakka kun Leo lähti viime kerralla takaisin Britteihin ja mä jäin makaamaan sänkyyn toivoen että mä joskus saisin otteen mun tunteista. Fun fact, en ollut saanut otetta tunteistani. Mutta se kaikki korvaantui koska Leo otti kiinni niistä tunteista, right in front of me.
Ja ehkä mä tein meidän suudelmasta liian syvällisen ja monitasoisen, mutta siitä ensimmäisestä kosketuksesta siihen, kun me tutustuttiin toistemme huuliin uudestaan, mä olisin halunnut tehdä taidetta. Mun tunteista, jotka olivat vihdoin saaneet luvan kukkia pitkän ja masentavan talven jälkeen. Leo kuljetti meidän yhteen tarttuneet sormet mun lantiolle, käänsi kättään niin että sai otteen siitä ja mä kuljetin sormeni tuon käsivarrelle. Mun piti olla lähellä, koitin painautua kiinni ja Leo tajusi mitä mä yritti, vetäen mun itseään vasten.
“I get why you whined about this”, Leo irrottautui mun huulista, muttei mennyt kauas.
“Don’t act like I’m not smart all-”, mä aloitin mutta tulin tönäistyksi, koska me seisottiin vieläkin hemmetin käytävällä ja mä olin yllättynyt ettei kukaan ollut törmännyt meihin, “you wanna, uhm, call a taxi and go? Or, I call the taxi and you send a message to your cousin, say I left too?”
“Yes”, Leo hymyili mulle ja painoi suukon vasten mun huuliani, “I need to borrow a shirt though”, toinen suukko.
“You might need pair of pants too, it’s leather couch”, mä hymyilin viattomasti toiselle.
“Leather? Oh pumpkin, why?”
“It was cheap and cool!” mä koitin puolustautua.
“I think we could maybe talk about you giving me a half of your fine as fuck, soft bed?”
“Oh, you think so? What if I don’t?” mun oli pakko painaa suukkoja Leon huulille jokaisessa välissä koska mä voin.
“Pillow wall, no snoring, I make the coffee in the morning?”
“Remove the pillow wall and add spooning and we can have a conversation.”
“Oh yeah? Spooning? How about a good night kiss?”
“Depends of the kiss, I guess”, kohautin hartioitani hymähtäen.
“If it’s like”, Leo suuteli mua uudestaan ja mun silmät sulkeutuivat automaattisesti, “something like this?”
Mä nyökytin päätäni minkä pystyin, otin tiukemman otteen tuon käsivarresta ja hymyilin suudelman lomassa - mä en mahtanut sille mitään.
Leo keitti kahvin aamulla, painoi suukkoja mun kaulalle ja teki tuttavuutta Neon kanssa. Mä kerroin mun aikeistani muuttaa ja kyselin Leon suunnitelmista, joista tuo kertoi - vaikkei niitä oikeastaan ollutkaan niin paljon. Me katsottiin dokumentti jäävuorien nykytilasta ja kun mä ajoin Leoa takaisin Liisille me käytiin mäkkärissä. Leo otti lastenaterian, tilasi meille jäätelöt ja mua sattui hymyillä koska mä olin tehnyt sitä niin paljon yhden vuorokauden aikana. Me ei puhuttu, meidän piti, me oltiin puhuttu siitä, mutta kun mä katsoin punahiuksista, joka etsi seuraavaa biisiä puhelimestaan, liikennevaloihin pysähtyessä, mä tiesin ettei se haitannut. Mä tiesin että tämä kerta ei ollut samanlainen kuin viimeksi - kun me ei voitu tiedostaa mitään koska Leo oli lähdössä kuitenkin. Nyt se ei ollut menossa mihinkään.